Wuhuu, vihdoin se on täällä! Nimittäin jouluviikko. En todellakaan tiedä miksi – onko se kenties tuo valtava joulukuusi jota tässä on jo pari viikkoa tuijoteltu – mutta tänä vuonna mulla on ollut ihan erilainen joulutäpinä päällä kuin aikaisimpina jouluina. Oon laskenut suklaakalenterin ja Ylen joulukalenterin turvin päiviä aattoon kuin pieni lapsi ja ostanut jopa itse itselleni lahjoja, ihan vain että saisi paketoida vielä pari pakettia lisää.
Valitettavaa kuitenkin on, että tätä joulua varjostaa tämä maailmalla jylläävä vitsaus, joka osaltaan sitten vaikuttaa joulun viettoon. Eroperheen lapsena oon tottunut siihen, että joulut on aina yhtä sahaamista suuntaan ja toiseen, niin onhan se vähän outoa, että tällä kertaa käydään vain yhdessä paikassa. Onneksi lähimmät perheenjäsenet asuu kaikki sen verran lähellä toisiaan ja ainakin toistaiseksi tartuntatilanne on tällä alueella ollut hyvä, että turvassa toivon mukaan pysytään.
Tämä Fiinan kuva oli muuten meidän tämän vuoden joulukorttikuva! Vaikka joulukorttien lähettäminen on ehkä vähän katoava perinne, niin varsinkin tänä vuonna niiden lähettäminen tuntui erityisen tärkeältä, kun jouluntoivotuksia ei kaikkien kanssa kasvokkain pääse vaihtamaan.
Jouluvalmistelut alkaakin näin muuten olla jo valmisteltu, joten nyt saa vain nauttia tästä joulunajasta. Mähän innostuin neulomisestakin tässä jokin aika sitten ja yhden pipon oonkin jo saanut valmiiksi. Taitaakin siis nämä päivät ennen aattoa mennä puikkoja heilutellen – on nimittäin paljon opeteltavaa, kun viimeksi yläasteella on tullut neulottua.
Vastaa